Muuttoja ja merisairautta

Täällä sitä ollaan taas seikkailtu ja eihän ne kaikki oo ihan nappiin menny. Lääkärillä käynti meni yllättävän hyvin ja molemmat saatiin englanniksi toimeuduttua. Nyt on terveen paperit molemmilla ainaki toistaseksi! Tässä ollaan pari päivää harjoittelupaikoissa ihmetelty ja ollaan tultu siihen tulokseen, että toimintaterapia ei oo ihan sitä mitä Suomessa. Täällä vähän kaikki tekee kaikkea, eikä niin selkeitä rooleja ole kuin Suomessa. Meillä oliski paljoki muutosehdotuksia, mutta taidetaan pitää suut supussa ja hymyillä kauniisti:) Hyvin ollaan kumminkin molemmat viihdytty omissa paikoissa ja Lipen flaamin sanavarasto koostuu tällä hetkellä leipomiseen liittyvistä sanoista kuten hiiva(gist), jauho(bloeum) ja niin edelleen. Vähän muutakin on jo pitänyt opetella sillä Lipen asiakkaat ei tosiaan puhu englantia. Pakollinen lause, joka oli heti opittava oli etten puhu flaamia:) Lauran harjottelupaikassa ollaan vähän rankemmalla linjalla ja Lapelle pidetään joka iltapäivä sanakokeet 10 sanasta. Parin kuukauden jälkeen on jo mukava sanavarasto koossa:D

Ja tässä harjoittelun lomassa ollaan tosiaan muutettu kaks kertaa. Eilen muutettiin keskustaan ja tänään takasi:D Me niin paljo tykätään tästä näitten 25kilon laukkujen roudaamisesta (+ tietenki muut kamat ) ja pirun kalliilla taksilla ajelusta että päätettiin heittää vauhtimutka keskustassa. Tytöt sitte kumminki palasi maitojunalla kotia ku huomasi, että ulko-oven alla oli miehen mentävä aukko, asunto oli todella kylmä, yläkerran naapurin aamuun asti jatkuneet bileet ei innosta ja pisteenä iin päälle aamulla lattia tulvi vedestä. Aamuun mennessä oli jo kyllä niin pinna täynnä koko asuntoa että katsottiin paremmaksi lähteä äkkiä pois ja onneksi entinen vuokraemäntä otti meidät ilolla takaisin. Kuitenkin naapurin koko yön kestänyt huuto, mökä, portaissajuoksu, karaoke, musiikin soitto, huonekalujen siirtely (oli vissiin just yöllä pakko laittaa sisustus uusiksi) ja tömistely oli tehnyt meihin niin lähtemättömän vaikutuksen, että ajateltiin aamulla vetäistä krapulaisille naapureillemme kunnon serenadit kovaa ja korkealta. Sillä taidonnäytteellä ei kannata Idolsiin pyrkiä, paremminki ehkä huutajiin:D onneksi asunnon omistajakaan ei ottanut vesivahinkoa ja meidän lähtöä kovin vakavasti, totesi vaan ettei ole kaupungissa juuri nyt ja että "no worries".

No ei se tässä kuvassa niin isolta näytä mutta, jos ei miehiä niin ainakin rottia tuolta välistä pääsisi.

Mietittiin tuossa jo kyllä että ollaan vissiin 21-vuotiaina tultu jo vanhoiksi ku ei kiinnosta läpiyön jatkuva biletys vaan ennemminkin maaseudun rauha:) Aamulla saatto olla naama nurinkurin mutta kyllä tämä kaikki hässäkkä myöhemmin jo nauratti. Loppu hyvin kaikki hyvin. Huimastihan meidän oloa paransi kaupungissa nautittu ihana aamianen, jossa oli kaikkea ihanan sokerista, rasvasta ja suklaista. Njam! Suklaa auttaa joka tilanteeseen. Meidän motto kävi taas toteen:) Niin ja hommattiin samalla itellemme vapaapäivät harjottelusta koska tämän asian setvimiseen meni yli puolipäivää. Ajateltiin tietenki käyttää menetetty aika hyödyllisesti tehtävien parissa.... tai sitte ei. käytiin kaupassa ostamassa suklaata, nachoja, tacokastiketta ja pizza-ainekset ja pidettiin kunnon mässy päivä. Ah, kyllä omatekoinen pizza maistuu täällä Belgiassakin taivaalliselta. Itse pizzan teko ei kuitenkaa ollu mitään aivan yksinkertaista puuhaa. Kaupastahan piti ensinnäkin löytää vehnäjauhoja. Luulis että on helppoa, mutta ei. Kaikki tekstit on vaan ranskaksi ja flaamiksi. Onneksi lipe oli oppinu harjottelussa jauhon ja hiivan flaamiksi, joten pienen etsinnän jälkeen nämä löyty. Sitte ohjeita lukemaan. Noh, neki tietty flaamiksi. Piti sitte vaan kokeilla samaan malliin kun kotosuomessa ja toivoa parasta. No kyllähän se siitä sitte onnistuki ja lähes samanlainen pohja tuli. Hyvä me:)

"Voiko ihanammin aamu enää alkaa?"

Niin ja kauppareissusta sen verran, että kun meidän (Lapen ja Lipen) suurperhe lähtee ostoksille, siihen ei yks ostoskärry meinaa riittää. Ostettiin tänäänki niin paljo tavaraa, ettei meinannu autoon sopia. Niitä saa sitte taas jonku aikaa mussuttaa. Tai sitte meidän ruokahalulla ei kovinkaa kauaa. Ajateltiin muuten jokupäivä leipoa pullaa täällä mutta eihän sekään ollu niin yksinkertaista. Kardemummaa ei meinannut millään löytyä ja lopuksi löyty sitte pussi täynnä jyväsiä ja jonka kyljessä luki ainaki kardemumma. Saa nähä mitä siitäki pullan teosta tulee.. Täällä on kyllä jännä että aina kun joku on syömässä, toivotetaan hyvää ruokahalua. Siis aina! Oli kyseessä aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala tai mikä muu ruokailu tahansa.

Mutta tämmöistä tällä kertaa. "Don't worry, be happy ending"

Kelluvin terveisin Lipe ja lape