Shoppailua ja yöelämää

Saippuakuplia voi tehdä monella tapaa..

Lipe sai kokonaisen pannun haudutettua teetä kahvilassa.

Laura-Laktoosi-intoleraatikon välipala. (täällähän ei tunnetusti ole hyla tuotteita)

Tervetuloa Belgian Venetsiaan.

Kuinka avata belgialainen olutpullo? Tavallisen korkin lisäksi pullossa oli myös viinipullon korkki ja aukasijoita ei tietenkään ollut. Kaiken tämän vaivan jälkeen tämä kyseinen omppuolut oli aivan järkyttävän pahan makuista ja päätyi viemärin kostukkeeksi.

Yhellä:)

Toisella.

Tässäpä joitain otoksia perjantailta. Täällä oli muuten pakkasta! Aamulla oli lätäköt jäässä ja maa kohmeessa kun lähettiin kaupungin suuntaan. Päivä oli kyllä muuten ihanan aurinkoinen, eikä pikku pakkanen haitannut :) Kävästiin vähän shoppailemassa ja kiertämässä kaupungilla. Niin ja käytiinhän me tarkastamassa Lipen harjottelupaikka, joka vaikutti tosi mukavalta paikalta. Voi olla vaan, että pienimuotoinen kielimuuri odottaa, sillä suurinosa asiakkaista puhuu vaan flaamia.

Illemmalla lähettiin kämpille päikkäireille ja valmistautumaan Gentin yöelämään. Tytöt otti valmistautumisen vissiin liianki tosissaan ja myöhästy sitte viimesestä bussista. Pitää opetella vissiin lukemaan noita bussiaikatauluja paremmin. No eihän siinä auttanu sitte kun tilata taksi. Lauran flaamin lausuminen ei vissiin vakuuttanut taksikuskia, sillä hän joutui toistelemaan paikannimeä ainakin 5 kertaa. Ollaan muuten huomattu, että ihan sama mikä aika täällä sanotaan saa sen kertoa kolmella. Taksikuskikin tuli 10min sijaan 30min päästä. Eikä oo muuten halpa taksi täällä, ei parane myöhästellä enää busseista.

Päästiin sitten baarikadulle ja rantauduttiin kuppilaan, jonka ikkunassa luki "Drinks and  shots for 3 euros". Drinksujen halpa hinta selittyi seuraavalla: lantringissa oli säästetty:D Huomattiin myös että täällä ei tarjotakkaa pelkkiä drinksuja naisille vaan ostetaan kerralla koko pullo. No hauskaahan meillä oli ja oltiin vetästä drinksut väärään kurkkuun kun kuultiin että bileet jatkuu aamu 6 tai 7! Me ei kuitenkaan jaksettu tällä kertaa ihan niin pitkään vaan lähdettiin kiltisti jo kolmen aikaan Silken luokse.

Nyt alkaa sitten eka viikko olla takana ja monta vielä edessä. Huomenna alkaa harjoittelu ja uudet kujeet. Tähän asti yhteiselo on sujunut ongelmitta ja vain yksi muumilaastari on käytetty. Eli siis great week:) Ja tämän viikon pelasti myös blogin lukijan vinkki nettisivustosta, josta näkee kaikki Suomen teeveekanavat ilmaiseksi. Eilinen ilta meni siis putouksen parissa:)

Tulevia koitoksia odotellessa Lipe ja Lape

Niinhänstä luulis..

Lauran kans luultiin, että päästään tänään sitte shoppailemaan kunnolla. Niinhänstä luulis. Koko päivä meni kaupungilla sompaillessa ja asioita järkkäillessä, mutta paljo saatiin aikaan ja mikä tärkeintä saatiin sovittua huomiseksi bileet: JEE! Käytiin me siinä sivussa tsekkaamassa Lauran harjottelupaikka, käytiin koululla rustaamassa taas jotain paperilappusia ja saatiin lääkäriajat ens viikolle. Kuulemma semmosetki todistukset tarttee sinne harjottelupaikkaan, voi olla ihan mielenkiintoista käydä belgialaisella lääkärillä. Jouduttiin myös täyttämään esitietolomakkeet, jotka oli tietenki flaamiksi. Saa nähä mitä ollaan sinne rustailtu.

Noh muutama asia Lauran harjottelupaikasta. Löydettiin onneksi perille ja oltiinki helpottuneita että sinne oli niin helppo osata. No seuraava shokki oliki sitte, että harjottelupaikassa oli "pikku" remppa menossa eikä siellä oikein näkyny seiniä missään. Sanotaanko näin, että voi olla että Lape tekee työtoimintana rakennushommia niiden amputaatiopotilaitten kanssa että saadaan sairaalaan seinät paikalleen. Lukuunottamatta näiden seinien puuttumista, Lapen harjoittelupaikka vaikutti ihan lupaavalta, sillä siellä työskenteli 10 toimintaterapeutti ja 4 niistä oli miehiä (ohjaaja mukaan luettuna).

On siinä Lapella työmaata seuraavaksi kaheksi kuukaudeksi..

 

 

 

 

 

 

Lipen harjottelupaikka käydään tarkastamassa huomenna aamulla. Sen verran saatiin tietoon ku oltiin ohjaajaan yhteydessä, että tulevat kaks kuukautta Lipe tulee viettämään bakeryssä! Ei mitään tietoa mitä tämä tulee pitämään sisällään mutta toivottavasti opettavat joitaki ihania belgialaisia suklaakakkureseptejä.

Saatiin tänään myös meidän belgialaiset opiskelijakortit. Se oli tietenkin just tänään ku molemmilla oli bad hair day ja tursotuspäivä. No kuvista tuli sitte oikein maireat ja voi olla että opiskelijakortit jää käyttämättä ku niitä ei kehtaa kellekkää näyttää:D

Niin ja ne bileet. Huomenna lähdetään tsekkaamaan Belgian yöelämä yhdessä meidän Suomesta jo tutun kaiffarin kanssa. Voi olla että Lapellaki pitää opetella juomaan olutta, sillä se maksaa tääll baarissa vain apauttiarallaa 1,50e! Huomattiin muuten, että meidän kolme kuukautta onki pelastettu, sillä Greyn anatomia jää Suomessa tauolle. How great is that!

Lohitoastit oli herkkua.

Med Silke.

Touhutorstai terveisin Lipe ja Lape

Tämän päivän turinoita

No saatiinhan me tänäänkin jotain aikaiseksi ja käytiin vastaanottavalla koululla tapaamassa tt-opettajaa. Alustavien tietojen mukaan vastassa olisi pitänyt olla pyylevä keski-ikäinen nainen, jolla on punaiset silmälasit. Ei ollut vissiin meidän suomenpäässä arvailut osuneet ihan kohilleen, sillä vastassa oli 30-35vee parrakas mies. No kyseinen opettaja otti meidät ystävällisesti vastaan ja kertoi käytännön asioita. Saatiin kuulla harjoittelupaikat: Liisa menee kehitysvammaisten aikuisten palvelukeskukseen ja Laura menee Gentin yliopistolliseen sairaalaan työskentelemään amputaatiopotilaiden kanssa. Vielä tämän tarkempaa tietoa ei ole, mutta huomenna soitellaan harjoittelupaikkoihin ja kysellään lisäinfoa.

Muuten ollaankin tänään sitten kierretty Gentin keskustaa ja harhailtu turistina parhaimmillaan kolmen kartan kanssa. Etsittiin puoli tuntia yhtä paikkaa ja oltiin koko ajan ihan vieressä. Molemmilla oli ihan oma näkemys mihin suuntaan pitäisi lähteä, mutta löytyihän se sieltä lopulta. Entinen partiolaisemme Laura alkoi jo kehuskella, että kaupungin keskusta alkaa tulla jo tutuksi, kunnes Liisa ystävällisesti huomautti, että seisomme väärällä puolella katua odottamassa raitiovaunua ja kaksi oikeaa vaunua on mennyt jo ohi. No, jospa ne partioajat sieltä vielä muistuu mieleen. Laura kertoi selitykseksi sen, että Gentissä on paljon työmaita, mutta Liisa ei ihan tälle selitykselle lämmennyt.

Jos ei Lauran suunnistustaidoissa ole kehumista niin ei ole kyllä Liisankaan atk taidoissa. Liisa on mm. viisi kertaa peräkkäin julkaissut keskeneräisen tekstin blogissa painamalla aina samaa nappia ensimmäisen sanan kohdalla (tämän jälkeen Laura on joutunut joka kerta poistamaan tekstin ja kopioimaan sen uudestaan) ja avannut saman sovelluksen useasti tekstin kirjoituksen aikana. No, jospa se Liisakin tämän kolmen kuukauden aikana oppii.

Gentin vanhat rakennukset ovat hyvin kauniita ja niitä kyllä varmasti tullaan kuvailemaan lisää seuraavan kolmen kuukauden aikana. Katukuva on hyvin erilainen kuin Suomessa. Osassa kuvista jopa paistoi aurinko ja taas toisissa rakennukset eivät päässeet oikeuksiinsa synkän ilman takia. Mutta yksi myytti on ainakin murrettu, Belgiassa ei sada aina vettä!

 

Terveisin suunnistuksen Suomen toivot -Lipe ja Lape

P.S Täällä ei näy Greyn anatomia. Voisko joku nauhottaa meille kaikki kolmen kuukauden jaksot? PLIIS

Matkanvarrelta jääneitä

Huomattiin tuossa, että meillä on jääny hyvin oleellisia seikkoja kertomatta meidän yhteiselosta ja belgian meiningistä. Lipen ja Lapen yhteiselohan alkoi siitä kun Lape kiskasi Lipeä kivasti kyynärpäällä silmään keskellä yötä. Samanlainen kohtalo meinasi kohdata Lipeä myös päivällä, kun meni tyhmänä ehdottamaan että kirjoitettaisiin kauppalistaa Lapen ristikkolehden sivuun. Lipellä pitää tulevaisuudessa muistaa jättää pyhät suomalaiset ristikot rauhaan niin säilyy kaverisuhteet. Ollaan myös huomattu, että aivan hyvä kommunikointikeino toisille on skype/facebook/messenger, jos ei kiinnosta avata suutaan toiselle. Vieri vieressä koneen näpyttely on antoisaa touhua.

Ollaan tässä myös alettu päästä jyvälle tästä belgialaisesta ruokavaliosta. Meidän vuokraemäntähän ensimmäisenä iltana esitteli meille kokojyväleipäänsä, jota saimme ottaa iltapalaksi. Hän pahoitteli ettei heillä ole muuta kuin tällaista terveysleipää, koska he ovat miehensä kanssa laihdutuskuurilla ja aikovat pudottaa 10kg. Eli ollaan tässä todettu, että belgialainen dieetti koostuu siitä, että kunhan vain syö terveysleipää voi syödä sipsiä, karkkia, suklaata, hampurilaisia, kakkuja jne. ja silti ilmeisesti laihtuu. Tai sitten ei, mutta näin ainakin uskovat meidän vuokraisännät. Ajateltiin alkaa samalle dieetille, mutta ei tiedetä kuin kauan jaksetaan niin tiukalla ruokavaliolla. Löydettiin kaupasta muuten puurohiutaleita, mutta vuokraemäntä kertoi niistä tulevan vanukasta. Ihmeteltiin vähän, sillä pakkauksessa oli ihan puuron näköistä jutskaa. Illalla sitten selvisi, miksi sitä täällä kutsutaan vanukkaaksi. Puuron tuli hiutaleiden lisäksi samanverran sokeria. Tuloksena oli kaikkea muuta kuin supisuomalainen kaurapuuro. Ajateltiin kyllä ite jättää sokerit pois ja kokeilla maistuuko paremmalta. Ei vielä kyllä tiedetä sopiiko se meidän tiukkaan belgiadieettiin.

Muukin kuin ruokavalio on herättänyt meissä ihmetystä. Täällähän tosiaan on vähän vaihteleva ilma, välillä paistaa ja välillä sataa. Lämmintä on 5-10 astetta ja tuuli on välillä kylmä. Kuitenkin tarkenee ihan villakangastakilla ja ilman pipoa. Ainakin meidän mielestä. Olemme nähneet kaupungilla kävellessämme melkoisen monia variaatioita tähän ilmastoon pukeutumisesta. Tänään eräs kaveri hipsi vastaan shortsit jalassa. Nooh, seuraavalla vastaantulijalla oli paksu toppatakki, pipo ja hanskat. Myös eräällä naisihmisellä oli toppatakki ja pipo, mutta jalassa oli avokkaat, eikä sukkia näkynyt. Kaikki näyttivät kuitenkin tyytyväisiltä omiin valintoihinsa.

Laura joutui belgialaiseen kielikylpyyn kun vaihtoi belgialaisen simkortin puhelimeen ja puhelin nakkasi kielen hollanniksi. Vinkkejä kaikille muille: jos ei osaa sanoa muuta kuin kiitos hollanniksi, ei kannata vaihtaa puhelimen kieliasetuksia.

Niin ja päästiinhän me jo Belgian televisioon. Pitihän se arvata, että paikallinen väestö huomaa heti meissä filmitähtiainesta ja tulee kyselemään haastatteluja. Valitettavasti jouduimme suomeksi toteamaan "no comments" ja kävelemään viileästi pois paikalta. Tämänkin välikohtauksen voi todistaa joltakin Belgian tv-kanavista. Joudutaankin pian alkamaan selvittämään, että kuka on vuotanut paparazzeille saapumisestamme maahan.

terveisin vuoden turhimmat julkkikset Lipe ja Lape

Kaupunnilla

Tänäänhän se sitte pelekian todellinen sää näyttäytyi ku koko päivän satoi vettä! Lähettiin kumminkin seikkailemaan keskustaa kohti vuokraemännän opastuksella.Gentissä oli alekausi menossa kaikissa kaupoissa (!!). Mukaan ei kuitenkaa tarttunu ku yhet kengät mutta saatiin sentään Lipelle nettitikku (jipii!), puhelinliittymät ja bussikortti. Syötiin muuten belgialaiset suklaavohvelit, oli näinkin makeanpersoillekki liikaa, puoletki annoksesta ois riittäny:) Lapeki sai kahvia ensimmäisen kerran kolmeen päivään, muttei ollu ihan suomalaisen kahvin veroista. Onneksi on mukana survival kitistä saatu suomalainen Juhla Mokka:)

Tästä lähtee meidän belgiadieetti. Esillepano ja muoviaterimet oikein kruunasi tämän aterian.

Liisa sovitteli kenkäkaupassa ensimmäistä kertaa elämässään vain kumppareita, koska tähän säähän ne on pakko saada. Täällä tosin kumppareita sai melko katu-uskottavan näköisinä, oli karvaa, niittiä ja nahkaa.Siinä jäi vanhat kunnon mustat nokialaiset kakkoksiksi. Kaupungilla törmättiin ihan sattumalta Silkeen, meidän belgialaiseen kaiffariin viime syksyltä ja sovittiin illallistreffit. Käytiin syömässä jossai opiskelijaravintolassa ja oli kyllä melkosta einesruokaa. Semmosta ne opiskelijat täällä vetää naamariinsa, meki syötiin tyytyväisenä sitä 3 euron annoshintaan.

Suurinta ihmetystä meissä herätti se, että osattiin ihan kahestaan kotiin bussilla:D Niin ja eilen huomattiin että nähdään katsomosta koko 3kk ajan Salkkarit! Tämä oli erityisesti Lipen mieleen. Pitää tässä alkaa parantelemaan jet lagia ku täällähän on tosiaan kello tunnin jäljessä. Huomenna ajateltiin lähteä kaupungille turistina hääräämään kartan ja kameran kans. Lähdetään myös tapaamaan koululle tt-opettajaa, joka toivon mukaan kertoo meille jotaki tulevista harjottelupaikoista.

Jet lag terveisin -Lipe ja Lape-

Landepaukut Emmerdalessa

Ei muuten tarvi toppatakkeja...muuta ku sisällä.

Meiän kämppä.

"Meillä on kanoja!!" Kana oli muuten kaupassa niin kallista, että aateltiin hakea takapihalta tuoretta ja varmasti luomua tavaraa. :D

Leidit landella!

p.s Laura oli sitteki salakuljettanu neljät villasukat mukaan!

-Lipe ja Lape

Belgiassa ollaan!

Viimeiset hetket Suomessa.

Eilen lähdettiin lentokentälle jo hyvissä ajoin. Ensimmäinen saikkaus tulikin sitten heti lähtöselvityksessä, jossa nämä tytöt saivat "heavy"-tagit laukkuihinsa...Kuulemma yhtään enempää ei ois tavaraa saanu ollakkaan :D (Liisalle jäi vähän huono maku suuhun, ku virkailijan mukaan sen laukku paino 25kiloa, vaikka meidän mielestä se oli vaan 22,7kiloa.) Noh tämän jälkeen virkailija halus nähä meän käsimatkatavarat, eli repun ja läppärilaukun.  Kuulemma meillä ois saanu olla ainoastaan reppu tai ainoastaan läppärilaukku "yksi käsimatkatavara per matkustaja". Oli kyllä tympeä täti mutta päästi meidän tällä kertaa menemään kaikkien romppeitten kanssa. Jee!

Seuraava mutka tuli heti, kun päästiin turvatarkastukseen, jossa lipe joutui kopeloitavaksi ja tyhjentään koko oman kassinsa. Tämä jälkeen  puhelimeen piippasi tekstiviesti, jonka mukaan lento lähtisi 25 minuuttia myöhässä. Siinä sitten alettiin jännäämään, että keretäänkö jatkolennolle vai ei (tai jos me keretään, niin kerkeääkö laukut). Loppujen lopuksi meille jäi Helsingissä 10 minuttia aikaa vaihtoon ja kaiken lisäksi ne oli menny vaihtamaan sen lähtöportin. Sitten me juostiin siellä hetki ees takasin, ennenku löydettiin oikealle portille. Muuten se lento sujuikin sitten ihan mallikkaasti.

Kohti Rysseliä.

Viimeinen ruisleipä ja Fazerin sininen.

Brysselin kenttä oliki iso, kuten me jo etukäteen tiedettiinki. Siellä tosiaanki hissaattiin varmaan pari kilsaa ensin suoraan..sitten ylös-alas rullaportailla, ennen kuin löydettiin sinne laukkujen noutopaikkaan. Lipen laukku tulikin jo melkeen heti hihnalle mutta lapen laukku jouduttiin ootteleen. Pieni paniikki alkoi ollakkin jo päällänsä, kunnes sitten hokattiin se laukku siinä hihnalla. Se olikin pyöriny meidän ohi jo monta kertaa, oli vaan niin erinäkönen :D

Vaikka ehjin nahoin selvittiin lennoista, oli seuraavana vuorossa junamatka Bryssellistä Gentiin. Laukkujen kanssa alettiin raahautua sitten level-1, josta junat lähti. Viimein ku saatiin liput kouraan, ystävällinen lipunmyyjä-setä kerto, että  meillä on 3 minuuttia aikaa keretä siihen junaan. Siinä tukkaputkella juostiin ja oikeastaan mentiin ensimmäiseen junaan mikä tuli vastaan :D Osoittautui oikeaksi valinnaksi. Junan vaihtokin sujui mallikkaasti, lukuunottamatta sitä, että tytöt paukautti istumaan ykkösluokanvaunuun (WTF ykkösluokka junassa?). Ihmeteltiin kyllä siinä, ku oli niin tilavaa ja vähän ihmisiä. Onneksi konduktööri sit kuiskasi meille asian oikean laidan. Vihdoin päästiin Genttiin ja meitä vastassa oli tulevat vuokraemäntä ja isäntä. Sanotaanko muuten näin, että autoon, jossa ei ole peräkonttia, on vaikea tunkea kaks isoa matkalaukkua. 

Nyt sitten ollaan täällä Gentissä ekaa aamua ja herättiin mukavasti sateen ropinaan. Näkymä ikkunasta on kyllä hieman eri kuin kotosuomessa ja kohta pitäs lähteä kaupunnille katteleen. Lämmintä ainaki eilen oli +6 astetta, joten hieman on eroa sinne kotiin. Vaikka ulkona on "lämmin" täällä sisällä on kylmä! Villasukat tuli tarpeeseen (vaikka liisa sanoki lauralle, että kolmet on liikaa).

Tytöt asettu heti taloksi.

Tämän enempää ei vielä ympäristöstä tiedetä.

-Lipe ja Lape

PS: TÄÄLLÄ PAISTAA NYT AURINKO!!!

Läksiäiset

Ennen lähtöä kuuluu tietenkin pitää läksiäiset ja näissä bileissä talon booli maistui ainakin emännille siihen malliin (omista ja muidenkin mukeista), että seuraavana päivänä oli tukka kipiänä! Seuraavassa muutamia kuvia illan ajalta, suurimassa osassa kuvista oli liikaa paljasta pintaa joten ne jouduttiin sensuroimaan. Täytynee vielä sen verran selventää, että kyseinen paljas pinta ei ollut meidän vaan talon miesväen ahkeran saunomisen tulos. Belgiapaidat saivat kiitettävästi terveisiä pintaansa ja niitä raapusteltiin myös yön pimeinä tunteina lisää (aamulla mietittiin sitten mitä niissä lukee). Selviytymispakkauksista iso kiitos (sisälsivät mm. kahvia, ruisleipää, fazerin sinistä ja salmiakkia), ne tulevat todella tarpeeseen. Kiitos kaikille mukana olleille ja 3kk päästä uudestaan:)

Alkuillasta vielä säpäkkänä..

Booli pisti hymyilyttämään:D

Vihreä oli illan väri.

 Voisko joku tulla suomentaan, että mitä näissä lukee?:D

"Ai tää oliki video"

Tj1 terveisin Lipe ja Lape (huomenna startataan!)